Ajelin eilen junalla Hesassa. Etteikö VR:llä olisi palveluhalua. Paikallisjunan konduktööri oli juuri ehtinyt sulkea ovet ja antaa lähtöluvan, kun laiturille juoksi vielä yksi matkustaja. Konnarilta pääsi ihan spontaanisti "Ohoh! Voi helevetti!", kun juna lähti aivan juoksijan nenän edestä. Kyllä palveluhalua olisi ollut.

VR:n ratoja hoitelee kuitenkin aivan toisenalainen firma, VR-Rata. Se on täällä kotopuolessa pitkin kevättä korjaillut Raunistulan rautatiesiltaa. Siinähän kulkee radan vieressä kävelysilta, jota on mukava oikaista joen yli. Silta tuli korjauksessa hienoon kuntoon, mutta VR-Rata on samalla tehnyt kaikkensa, ettei sitä käytettäisi. Sillalta poistettiin verkkoaita ja se korvattiin lähinnä koristeellisella virityksellä, joka todellakin jättää mahdolliseksi pudota sillalta hyvin monella tavalla. Tätä on tietysti jälleen huonolla menestyksellä pyritty estämään aitaamalla silta kokonaan, jotta sinne ei jalan pääsisi. Päivän pari kerrallaan aita onkin pysynyt ehjänä, sitten taas mennään sillalle.

Vapaa-ajattelijoiden liitto ja Humanistiliitto ovat suunnitelleet kampanjaa, jonka iskulauseena olisi: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä". Iskulauseen sisällöstä voi olla monta mieltä. Ensimmäisen virkkeen kanssa olen samaa mieltä. Toista en ymmärrä ollenkaan. Miksi siinä oletetaan lukijan murehtivan eikä nauttivan elämästä? Ketä tuolla halutaan puhutella? Huono aloitus, sääli.

Mutta vieläkin kummallisempia ovat jo virinneet vastareaktiot. Kampanjan pitäisi näkyä Helsingin, Tampereen ja Turun busseissa. Turkulainen ilmaisjakeluläpyskä Aamuset tänään ilmestyneessä numerossaan oli haastatellut joukkoliikennejohtaja Sirpa Kortetta. "Sen voin heti sanoa, että mitään kristinuskon vastaisia mainoksia emme anna laittaa bussien kylkiin. Suhtaudun erittäin kriittisesti tällaiseen negatiiviseen mainontaan", toteaa Korte. Aamuset lainaa myös Kotimaa-lehdessä julkaistua Tampereen kaupungin liikennelaitoksen toimistusjohtaja Pekka Pirhosen haastattelua, jossa tämä arvioi, että suunniteltu mainos olisi evankelisluterilaista uskoa loukkaavana kiellettävä. 

No, myönnän, että tuo suunnitellun iskulauseen toinen virke on huono. Se ei kuvaa mitään todellista ihmisryhmää ja herkimmät yksilöt voivat siitä loukkaantua, jos kokevat sen kohdistuvan itseensä, jos eivät katso sen pitävän paikkaansa. Mutta juuri heitähän siinä ei kirjaimellisesti ottaen lainkaan tarkoiteta.

Mutta kehen tuo iskulause sitten kohdistuu? Ei kehenkään. Sen osoite jää täysin arvailujen varaan. Jumalasta puhuvat lähes kaikki kirkot, joten virkettä ei ole suunnattu millekään tietylle kirkolle. Harvan kirkon ominaispiirteisiin kuuluu murehtiminen eikä askeesikaan enää ole kovin yleistä suomenkielisten uskovaisten keskuudessa, jotka pääosin iskulauseen näkisivät. Ei siis löydy kohderyhmää tuotakaan kautta. Ja lisäksi, muista kirkoista en tiedä, mutta kristinuskohan suorastaan korostaa, että kaikki synnit on jo sovitettu, joten antaa mennä vaan. Ja moni antaakin.

Oletan nyt kuitenkin, että reaktio johtuikin iskulauseen alusta, jumalaa tuskin on olemassa. Ilmaus on lievä eikä pyri esittämään totuutta vaan puhujan arvion jumalan olemassaolon todennäköisyydestä. Tässä tapauksesa ongelma lienee se, että puhuja ei pidä jumalan olemassaoloa kovinkaan todennäköisenä. Suomihan on valtio, jossa jumalaa pidetään virallisesti totena eikä vain todennäköisenä ilmiönä. Virallisesta totuudesta poikkeavan näkemyksen esittäminen saa virkamiehen levottomaksi.

Se, mikä minua huolestuttaa, on Kortteen ja Pirhosen lausuntojen tyypillinen uskonnollinen totalitarismi. Samaan aikaan kun meillä paheksutaan etenkin islamilaisissa valtioissa ilmenevää uskonnollisuutta, suomalaiset virkamiehet silmää räpäyttämättä käyttäytyvät juuri samoin. Sananvapaus koskee täälläkin vain valtionkirkon jäseniä ja heitäkin mieluimmin vain, jos he eivät poikkea valtionkirkon virallisesta näkemyksestä. Jos joku on tästä näkemyksestä eri mieltä, hän ei saa sitä ainakaan julkisesti sanoa. Sensuuristahan ei tietenkään ole kysymys, vaan "Mitään lainvastaista ja hyvän tavan vastaista niissä ei voi olla", kuten Korte toteaa.

Totalitaarisessa valtiossa on hyvien tapojen mukaista olla asioista samaa mieltä vallanpitäjien kanssa.

En kuulu Vapaa-ajattelijoihin enkä Humanistiliittoon eikä minulla ole mitään tekemistä heidän kampanjansa kanssa. Siitä huolimatta minua loukkaa syvästi, että heidän kampanjaansa pyritään kieltämään. Tässä on kysymys siitä, että Turun ja Tampereen kaupunkien korkeat viranhaltijat pyrkivät harjoittamaan perustuslain 12 §:n vastaista kansalaisten sananvapauden rajoittamista ja 11 §:n vastaista uskonnonvapauden rajoittamista.

 

Viime aikoina minusta on alkanut tuntua, että Turku ei pysy pystyssä ilman minua. Ihan konkreettisesti. Yhä useampaa keskustan jäljellä olevista puutaloista uhkaa purkaminen, aivan kuin ne haluttaisiin raivata pois ennen kulttuuripääkaupunkivuoden alkamista. Taktiikka on kaikkialta tuttu:  tyhjennetään asukkaista, annetaan rapistua, jossain vaiheessa talo salaperäisesti palaa, jätetään sittenkin korjaamatta - ja muutaman vuoden kuluttua talot alkavat kenen tahansa silmissä näyttääkin kypsiltä purettaviksi.

Viime viikkoina olen kuluttanut runsaasti aikaa kameran ulkoilutukseen Turun hienoilla puutaloalueilla ja uhanalaisten puutalojen tuntumassa. Osa tuloksista on jo nyt nähtävissä Turun kulttuuriympäristöyhdistys Puu ja talo ry:n nettisivuilla, jotka olen ottanut hoitaakseni. Alkutekijöissään olevia sivuja voi käydä jo katsomassa: 

http://koivuharju.fi/puujatalo/

Sivut täydentyvät lähiviikkoina.

Toisenkin turkulaisen yhdistyksen sivuilla olen häärännyt osittain samoista syistä. Turun luonnonsuojeluyhdistys pyrkii luonnonsuojelun ohella vaikuttamaan siihen millaista kaupunkia meille rakennetaan. Kun Puu ja talo tekee lausuntoja siitä mitä aiotaan purkaa, TLSY lausuu siitä mitä aiotaan rakentaa. Kannattaa käydä kevään mittaan näilläkin sivuilla:

http://www.sll.fi/yhdistykset/turku/

Sinne on luvassa muun muassa kuvauksia Turun hienoimmista luontokohteista joskus huhtikuun puolella. Tuhannet kuvat odottavat kärsimättöminä julkisuuteen pääsyä :)

Pitkä hiljaisuus täällä johtuu muun muassa siitä, että tulin joku viikko sitten liittyneeksi Keski-Suomen vihreiden keskustelulistalle. Minähän muutin pois Keski-Suomesta silloin kun sähköpostia ei vielä ollut. En ollut tullut ajatelleeksi, että idän ja lännen välinen kulttuuriero näkyisi sähköpostilistallakin. Mutta niin vain näkyy, olen hämmentynyt. Jyväskyläläiset ovat keskustelleet listalla kahdessa viikossa enemmän kuin turkulaiset omallaan parissa vuodessa. 

Kenenkäään yksityisyyttä loukkaamatta voin paljastaa, että Jyväskylässä keskustellaan vilkkaasti muun muassa kirkkopuistoparkista ja Turussa ollaan keskustelematta toriparkista, jotka kumpikin tulevat maan alle keskelle ydinkeskustaa. Molemmilla on ratkaisevat hetket käsillä juuri nyt.

Asuin Turussa kymmenisen vuotta havaitsematta mitään mahdollisuuksia poliittiseen vaikuttamiseen menemättä mukaan puoluepolitiikkaan. Nyt olen viitisen vuotta ollut aktiivisemmin mukana. En ole juurikaan huomannut niiden vaikutuslisääntyneen. Valtuutetut pyörivät jossakin omissa piireissään, järjestötoiminnassa heitä ei juurikaan näe ja sähköpostin he mieltävät postituslistoina, joille lähetetään silloin tällöin tiedotteita. Keskusteluyritykset tuntuvat heitä häiritsevän.

Jyväskylän valtuutetuista ja heidän ajatuksistaan olen parin viikon listaseurannalla saanut enemmän tietoa kuin useimmista turkulaisista vuosien kuluessa.

Joitakin viikkoja sitten tapasin myös vihreitä lähikaupungista. Keskustelumme kulkeutui kuntien välisen yhteistyöhön, jolle tällä seudulla olisi kovasti tarvetta. Vihreillä järjestöillä tätä on ollut hyvin vähän, lähinnä vuotuinen pakollinen piirikokous, jossa hoidetaan politiikan järjestörutiineja. Turussa alettiin viime vuonna puhua vihreiden yhdistysten perustamisesta kaupunginosiin. Sen jälkeen vihreiden turkulaisten ei enää tarvitsisi vaivautua keskusteluyhteyteen naapurilähiönkään väen kanssa, puhumattakaan meistä keskustassa asuvista.

Idän poliittinen kulttuuri voitti nyt kirkkaasti 6-0.

Unohdinpa viimeksi Turun kulttuuria ruotiessani aivan olennaisen yksityiskohdan. Kulttuuripääkaupunkivuoteen valmistautuva Turkuhan on lopettamassa myös lähikirjastoja. Maaliskuun 13 päivänä sulkeutuvat Martin ja Mikaelin kirjastot - kuinka ollakaan, juuri talvisodan päättymisen päivänä. Olisiko korkea aika aloittaa Turun talvisota lähikirjastojen puolesta?

Marttiin ja Mikaeliin luvataan kirjastoauton pysäkki. Varsinkin Martin kirjastossa käydessäni olen havainnut siellä olevan paljon lapsia koulupäivän jälkeen, niitä pienimpiä koululaisia. Itsekin lapsuudessani menin koulun jälkeen usein kirjastoon, Jyväskylässä. Siihen aikaan sielläkin oli paljon pieniä sivukirjastoja. Koulumatkani varrella saatoin poiketa kirjaston lasten- ja nuortenosastolle, jonka yhteydessä oli myös musiikkikirjasto. Nämä olivat silloin omassa rakennuksessaan, nykyisin ne ovat Jyväskylässäkin uudessa kirjastotalossa (valmistui muuten 1980), jonka lähellä ei taida olla enää yhtään koulua. Toinen kävelymatkan päässä ollut kirjasto oli Viitaniemen sivukirjasto, jota myöskään ei enää ole. Myös yksi lehtilukusali oli jo ensimmäisen muistamani lapsuuskotini lähellä. Jossain vaiheessa oppikoulua käydessäni olin löytänyt myös suuremman lehtilukusalin ja sen yhteydessä olleen opinto-osaston, jonka muistan arki-iltaisin olleen auki kello 22 asti. Noissa kirjastoissa vietin viikoittain tunteja koko lapsuuteni ajan.

Kirjastoautolla ei voida korvata niitä palveluja, jotka menetetään lähikirjastojen sulkemisella. Turku tulee väistämättä jatkamaan kehitystään velkavetoisena  muuttotappiokuntana, kun lapsiperheet kaikkoavat naapurikuntiin.

Pakko taas palata toriparkkiasiaan, kun sen kaikki ulottuvuudet alkavat valjeta. Nythän kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen on sitä mieltä, että kuntavaalit olivatkin toriparkkivaalit, joten kansanääänestystä ei tarvitse toteuttaa. Samaa mieltä ovat demarit.

Demareiden uusista valtuutetuista kuitenkin enemmistö oli ennen vaaleja toriparkkia vastaan. Nyt he ovat sitten tehneet ryhmäpäätöksen toriparkin puolesta, mikä ilmeisesti ratkaiseekin sekä toriparkin että demareiden tulevaisuuden.

Toriparkkia aletaan rakentaa kokoomuksen ja demareiden äänin, jotka kahdestaan riittävät enemmistöön. Demareiden paikkaluku putosi kolmella jo näissä vaaleissa, mutta toriparkista tulee demareiden hauta. Seuraavien kuntavaalien aikaan torilla on suuri kuoppa, joten äänestäjiltä voi olla vaikea peittää tapahtunutta takinkääntöä. Demaripoliitikkoja ei käy sääliksi, mutta harmittaa petettyjen äänestäjien puolesta, jotka uskoivat äänestäneensä vasemmistopuoluetta eivätkä porvarien sylikoiraa.

Keväällä valmistui Turun viherverkkosuunnitelma, joka on tehty pohjustamaan Turun yleiskaavaa 2025/2030. Yleiskaavan osana tehdään viherkaavaa, jonka on tarkoitus valmistua vaiheittain alue kerrallaan. Viherverkkosuunnitelma on tehty tätä kaavoittamista varten. Suunnitelmassa kerrotaan viherkaavan tarkoituksesta näin (s. 7): "Viherkaavan laadinnan tarkoituksena on luoda edellytyksiä kaupungin kattavan viherverkoston ja sen arvojen säilymiselle ja kehittämiselle kaavoituksessa. Tähän on pyritty mm. tarkastelemalla koko Turun viheralueita kokonaisvaltaisesti huomioiden ekologinen ja toiminnallinen jatkuvuus kaupungin sisällä ja kuntarajojen yli. Olennaista on ollut myös selvittää luonto-, kulttuuri-, maisema- ja virkistysarvot yleiskaavatarkkuudella."

Viherverkkosuunnitelmaa laadittaessa on tehty paljon perusteellista työtä. Netistä löytyy koko suunnitelma ja huomattava määrä muuta aineistoa:
http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentId=56462&nodeId=11979
Suosittelen lämpimästi!

Tuon suunnitelman huomioiminen kaavoituksessa säästäisi huomattavan määrän viimeisiä säilyneitä viheralueita Turussa. Suunnitelman karttoja katsoen hahmottuu selkeästi miten vähän vihreää on jäljellä ja miten repaleista se on. Yhtenäiset viherkäytävät ovat kuitenkin hyvin tärkeitä sekä ihmisille että luonnolle. Monissa Turkua suuremmissa kaupungeissa on aivan keskustassakin säilynyt suurempia viheralueita kuin Turussa. Tämä suunnitelma on tehty viime hetkillä, jotta edes jotain säilyisi Turussakin.

Viherverkkosuunnitelman sivulla 8 sanotaan: "Voi mennä pitkäänkin, ennen kuin Turun yleiskaava 2025/2030 vahvistuu. Viherkaavan valmistelumateriaali on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi myös osayleiskaavojen valmistelun pohjana. Viherkaavan voidaankin näin ollen ajatella vahvistuvan osaalue kerrallaan." Suunnitelma on siis tarkoitettu toimimaan kaavoitusta ohjaavasti.

Viime viikkoina on noussut julkisuuteen hankkeita, joiden tarkoituksena on rakentaa asuntoja suunnitellun viherverkon ydinalueille. Uittamolla on rakennusyritys tehnyt suunnitteluvarauksen hienoille kallioisille metsäkaistaleille, jotka muodostavat kapean viherkäytävän jo nyt suuren kerrostaloalueen reunalle.


Uittamon hienot kallioalueet ovat tässä kartan keskellä. Osaa niistä uhkaa rakentaminen. Kartta on viherverkkosuunnitelmasta, joka löytyy edellä esittämältäni nettisivulta (Viherverkoston arvoluokitus (eteläosa).) Huom! Tämän kaupungin nettisivulle johtavan linkin takana olevalla pdf-tiedostolla on virheellinen nimi, lisää nimeen pääte .pdf, niin saat tallentamasi tiedoston auki Adobe Acrobatilla.

Samanlainen suunnitteluvaraus on tehty Hepokullan alueella vanhalle virkistysalueelle, jossa on myös erityisen arvokkaita kohteita, kartassa merkitty tumman vihreällä:


Hepokullan viheralue on tässä keskellä. Kartan lähde sama kuin edellä.

Rakennusluvan antaminen näille alueille osoittaisi, että kaupungin päättäjillä ei ole tarkoituskaan toteuttaa viherverkkosuunnitelmassa esitettyjä hienoja ajatuksia. Kun kaavoituksessa toimitaan vuosikymmenten aikajänteellä, ehditään pieniä alueita kerrallaan rakentamalla tuhoamaan merkittävä osa viheralueista lähes huomaamatta. Samalla rakennuslupien antaminen osoittaisi, ettei poliitikkojen päätöksiä ole ajateltukaan pidettäviksi. Sama suuntaushan on vallalla tämän hetken valtakunnanpolitiikassakin, jossa on jälleen uudelleen alettu ministeritasolla puhua Vuotoksen altaan rakentamisesta.

Tässä vielä pari näkymää Uittamon kallioilta 22.9.2008:

Maalta palattuani lueskelin Turun ilmaisjakelulehtiä, jotka aamulla hain marketin noutopisteestä. Ehdin saada molemmat, usein Turkulainen loppuu kesken, joten ilmeisesti moni muukin lukee mieluummin sitä kuin kilpailevaa Aamuset-lehteä. Tälläkin kertaa Aamuset oli pääosin tyhjänpäiväinen mainos- ja urheilupläjäys. Mutta kun lehdessä menee juttusarja Nostalginen Turku, pitää lehti kuitenkin kotiin kantaa. Ja voihan sillä talvemmalla sytytellä kakluunia. Tällä kertaa opin, että Turussa on ollut toinenkin kauppahalli, Uudenmaankadulla nykyisin Åbo Akademin käyttämissä tiloissa. Siis aivan Vanhan Suurtorin liepeillä. Talossa on aikoinaan toiminut myös Konditoria ja naiskahvila.

Turkulainen kummasteli eilisessä numerossaan kaavoituksen tarkoitusta. Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoitusviraston suunnittelutoimiston liikenneinsinööri Matti Salonen sanoo haastattelussa, että kaavoituksen asia ei ole miettiä sujuuko liikenne vai ei. No, tuonhan huomaa jokainen Turussa liikkuva. Mutta jos kaavoituksen asia ei ole miettiä liikenteen sujuvuutta, niin miksi ihmeessä ympäristö- ja kaavoitusvirastossa sitten on palkattuna liikenneinsinööri?

Kaavoittaja on taas nakertamassa lisää Turun viheralueita, palaan asiaan lähipäivinä, kuvien kanssa.

Käväisinpä taas Juhannuskukkulalla, josta jo päivällä kirjoitin. Tässä maisemakuvaa kukkulan huipulta:

Vierityspalkin avulla voit vaihtaa katselusuuntaa. Lisään kuvia illemmalla, kunhan palaan saunasta.

No niin, terveisiä saunasta, sinne Kuopijoonnii. Kiitoksia kuvaavasta kommentista. Kyllähän Turussa hyvätkin puolensa on, joo-o. Mutta usseemmat ee tiällä ossoo ollenkaa savvoo, siinä kuitennii Kuopijo om paljom paremp paekka.

Tässä nyt sitten lisää kuvia Juhannuskukkulalta:


Tästä voi olla vaikea arvata, että ollaan keskellä Turkua ja ihan tuossa alla kulkee vilkasliikenteinen katu. katuvalolamput kyllä näkyvät. Takimmaisten puiden takana on Turun ratapiha.


Keskeltä kuvaa hiukan vasemmalle ylhäällä näkyy Puolalanmäen komea vanha kerrostalo, taidemuseo jää pihlajanlatvan taakse siihen viereen. Panoraamakuvassahan ne näkyvät molemmat, tämä kuva on otettu alempaa.


Tässä itse ketoa. Talkoolaisten jälkeen siellä kävi vielä kaupungin raivureita, mitä voi olla vaikea tästä kuvasta huomata.


Tästä sen sijaan näkyy paremmin miten julmaa touhua kedon hoitaminen on. Vaahteraa on tästä moneen kertaa yritetty hävittää, mutta aina se vain kasvaa uudelleen.


Kissankellot jatkavat kesää täydessä kukassa. Niitä näkyi valtavina mattoina tänään myös Pernon satamaradan varressa, samoin harmioita valkoisenaan matkustajasatamaan menevän radan varressa jalankulkutien ylityksen kohdalla. Nuo viimeiset sepelöimättömät radanvarret ovat nykyisin Turun parhaita ketopaikkoja.


Juhannuskukkulan sikoangervoissakin alkaa jo näkyä ruskan merkkejä.

Turun luonnonsuojeluyhdistys piti jälleen viime viikolla perinteiset Juhannuskukkulatalkoonsa hoitaen pusikoituvaa ketoa. Kedon hoidon ohessa keräsimme alueelta pari jätesäkillistä roskia. Suuri määrä lasinsiruja jäi maastoon, koska niitä on syksyllä huomattavan vaikea kerätä.


Kukkula odottaa valtaajiaan. Alueelta poistettiin muun muassa happomarjapensasta ja valtoimenaan leviäviä saarnen taimia. Näin tulee tilaa esimerkiksi harvinaiselle kalliotuhkapensaalle ja monille ketokasveille.


Niittämällä heinä vuosittain vähennetään alueelta ravinteita, mikä myös auttaa ketokasveja.


Happomarjat saavat kyytiä.


Roskaa on kertynyt eniten ammattioppilaitoksen pihan viereen. Uskoisin, että opetussuunnitelmienkin puitteissa olisi mahdollista järjestää joskus opiskelijoille vaikka ulkoilupäivä omien sikailujensa siivoamiseksi kaupungin puistoalueelta.


Juhannuskukkulan kedot ovat aivan Köydenpunojankadun varrella, hyvin näkyvällä paikalla. Rautatieasemalta tulee kävelysilta aivan kukkulan juurelle, joten kukkulalle on helppo ohjata vaikka turisti katsomaan näkymiä yhdeltä kaupungin parhaista näköalapaikoista.


Kukkulan päälle kalliolle sopisi hyvin pieni näköalakahvio, jollaista Turussa ei vielä ole ollenkaan. Portaat voisi rakentaa alueen eteläreunaan ja niiden raaka-aineena voisi käyttää vaikka kivilouhetta, jota on kipattu rinteeseen joskus viereisiä kerrostaloja rakennettaessa, turkulaiseen tapaan sen kummemmin maisemoimatta.


Työmaa oli paikoitellen piikikästä.


Heinät kasaan.


Pensaille kyytiä. Vaahterakin näyttää pyrkivän leviämään kedolla.


Kedon avoimena pitämisellä pyritään suojelemaan muun muassa käärmeenpistonyrtin kasvupaikkaa, joka on yksi harvoista mantereella esiintyvistä. Juhannuskukkula on Turun kasvupaikoista paras, muutamalla muulla paikalla kasvia on vain joitakin yksilöitä. Saariston kallioilla tämä kuivuutta sietävä laji on monin paikoin yleinen.


Kaupungin panos talkoisiin oli lava, johon risut ja heinä koottiin. Kun 12 talkoolaista oli töissä kolme tuntia, kaupunki sai tässä ilmaiseksi yhden ihmisen viikon työpanoksen. Vastaaville talkoille olisi hyviä kohteita monin paikoin Turkua ja jotkut asukasyhdistykset niitä jo järjestävätkin. Pienellä aktiivisuudella kaupunki saisi helposti lisää talkoolaisia erilaisista yhdistyksistä hoitamaan yhteisten alueidemme viihtyisyyttä, käytännössä ilmaiseksi.

Alueella on myös entinen yksityinen kaatopaikka, aivan Koydenpunojankadun varrella, josta löytyy kaikenlaista asumisessa syntynyttä jätettä enemmän tai vähemmän jo humukseen hautautuneena. Tämän kohdan kaupunki maanomistajana voisi ihan lakiinkin perustuen käydä siivoamassa omana työnään. Näitä pieniä kaatiksiahan ovat metsät ja pientareet pullollaan, sillä aikoinaan niitä tai vapaasti tehdä omalle maalleen. Omin luvin niitä on tehty myös kaupungin maalle ja tämä käytäntöhän jatkuu edelleen. Erityisesti puutarhajätettä kipataan joka vuosi runsaasti omien tonttien ulkopuolelle, jossa nokkoset sitten kukoistavat ylimääräisten ravinteiden turvin. 

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin Matti Vanhasen ja Eero Paloheimon puutarhakaupunkivisioita. Paloheimon ympyröitä Eduskunnan kansalaisinfossa katsellesani tuli mieleeni, että tuohan muistuttaa kovasti Turkua. Paloheimon ekokaupungissa on 250 000 asukasta, Turulla on tavoitteena jokin samansuuntainen luku. Paloheimon kaupungeissa on tiiviisti rakennettu keskusta kerrostaloineen, sitten harvemmin rakennettua pientaloaluetta ja liepeillä peltoja, metsää ja energiantuotantoalueita. Työpaikat on sijoitettu lähelle asuinalueita, liikkuminen hoidetaan ekologisesti joukkoliikennevälineillä tai Paloheimon ideoimilla pikkuruisilla sähköautoilla. Ekokaupungissa on myös katkeamattomia viheralueiden ketjuja, samaan tapaan kuin Paloheimon suunnitelmissa koko maanosan halki.

Korostan jälleen, että näitä suunnitelmia ei ole tarkoitettu vaalikauden mittaisiksi, vaan niissä pyritään rakentamaan kestävää kaupunkikulttuuria tuleville tuhansille vuosille. Niitä ei siis ole tarkoituskaan rakentaa kerralla valmiiksi ja yhtäkkiä korvata kaikkea vanhaa.

Turkuhan on jo nyt puutarhakaupunki. Kaupunkipuistosuunnitelmassa on yhdistetty Aurajoen rantaa seurailevat puistot samaan kokonaisuuteen, jota yhtenäistetään muutamilla uusilla alueilla. Nythän Aurajoen rannan tuntumaan on jäänyt varsin laaja rakentamaton puistoalue, josta vasta viimeisten 15 vuoden kuluessa on nakerrettu huomattavan suuria paloja rakentamiseen, joten yhtenäistä puistoa meren rannasta Kaarinan rajalle Aurajoen rannassa ei enää saada aikaan. Myös viimeinen Aurajoen tuntumassa oleva metsäinen alue Turussa on juuri joutumassa rakennettavaksi, vaikka se olisi oikein hyvin sopinut kaupunkipuiston päätepisteeksi.

Toinen tärkeä lähelle luonnotilaa jäänyt laaja alue on merenranta Rauvolanlahdelta Katariinanlaakson ja Uittamon kautta Majakkarantaan ja lähes Aurajoen varteen saakka. Tätäkin kaistaletta uhkaa nyt katkeaminen kerrostalorakentamiseen Uittamon kallioille.

Näitä Turun viimeisiä laajoja luonnontilaisia alueita ei pitäisi enää pilata rakentamisella, vaan keskittää uudisrakentaminen kaupunkialueella oleville vajaakäyttöisille teollisuus-, maatalous- ja talousmetsäalueille ja nykyisten asuntoalueiden joutomaille. Turulla on vielä tällä hetkellä hyvät edellytykset kehittyä viihtyisäksi ja ekologiseksi puutarhakaupungiksi, mutta niitä ei pidä pilata lyhytjänteisellä suunnittelulla.

Kävinpä tänään Turun tämän hetken ilmeisesti suosituimmassa turistikohteessa. Vilkasta oli, bussilasteittain ihmisiä virtasi paikalla koko ajan. Tässä kuvia kohteesta:


Tässä on näkymä paikan entisestä vierashuoneesta. Huonekalut on viety pois.


Tässä toinen näkymä, ei siis ole mikään pikku mökki kysymyksessä.


Ruokasalin kattoa.


Rakennuksissa on paljon koristeellisia yksityiskohtia.


Tässä näkymä ulkopuolelta. Tiloissa on pyritty välttämään yhteyksiä ympäristön kanssa.


Sijainti on luonnonläheinen, mutta keskeinen. Rakennuskanta on kaunista punatiiltä...


... tai harmaata graniittia.


Aivan oikein, Kakolahan tämä on. Myytävänä olisi suurempi määrä pieniä asuntoja niukoin mukavuuksin, remontoimattomina. Osa tiloista on myös Museoviraston erityisessä suojeluksessa.


Tämä monista elokuvistakin tuttu rakenne on amerikkalaisten kveekarien keksintöä. Sellit ovat reunoilla ja keskelle jää käytävä, jokaisessa sellissä on ikkuna.


Toinen vaihtoehto on tietenkin tämä Kakolan vanhassa osassa noudatettu, jossa sellit ovat rakennuksen keskellä ja käytävät kiertävät niitä. Selleissä ei ole lainkaan ikkunoita ulos, vaan ainoastaan pieni ikkuna ovessa käytävälle.


Tässä sellissä asui Volvo-Markkanen ja opiskeli ylioppilaaksi.


Volvo-Markkasella oli oma "kylpyhuone", lavuaari ja WC-pytty. Tämä mukavuus oli vain erityisen karkausherkillä vangeilla.


Jotkut vangit ovat koristelleet sellinsä omin taideteoksin...


.. tai saamillaan postikorteilla.


Ikkunanäkymä käytävältä. Sellien ikkunoista näkee yleensä vain ylös taivaalle. Nyt näkyvyyttä haittaa myös kesän ensimmäinen sadepäivä.


Sisäpihaa.


Pesemätön ikkuna ei juurikaan parantanut näkyvyyttä. Parvekkeita Kakolasta on turha etsiä ja useimmat ikkunat olivat lujasti kiinni. Kuvassa näkyvät Mikaelin kirkon tornit.


Vasemmalla oleva torni on Kakolan alle rakennetun Turun uuden jätevedenpuhdistamon ilmastointipiippu, josta laitoksen tuoksahtelut levitetään kaupungille. Keskellä kuvaa taivaanrantaa vasten näkyy Aker-Yardsin Turun telakka, jossa parhaillaan rakennetaan maailman suurinta laivaa, yli 5000 matkustajalle. Tornin ja telakan välissä näkyy Turun sataman viljavarasto, oikealla Patterihaan kerrostalot.


Hyvää ruokahalua!


Tuosta sitten kotia kohti.

Aurajoessa kotinurkillani on muutaman vuoden liikkunut kyhmyjoutsenia. Tässä toissapäiväinen ruokailutuokio:


Tässä voisi olla jotain...


Pulp pulp njam njam!


Rytmihäiriö.


Pulp pulp njam njam...


Olipas hyvää!


Ruokailun jälkeen alkoi hillitön puhdistautuminen. Tuolla toisella näytti olevan jotain vaivaa oikeassa jalassaan, jota se piti koko ajan ylhäällä kylkeään vasten. Uiminen näytti kyllä sujuvan ihan hyvin yhdelläkin räpylällä.

Kevään mittaan olen edelleen jatkanut "talvella" alkanutta Turun puronvarsien tutkailua. Tänään oli taas vuorossa pätkä Kuninkojan vartta. Sivuhaaran varressa pääuomaa lähestyessäni huomasin, että sinisorsauros lähti edestäni vikkelästi uimaan kohti Kuninkojaa. Tultuani Kuninkojan varteen huomasin lisää sorsia, naaras ja poikue.


Naaras ui keskellä puroa ja poikaset poukkoilivat laidasta toiseen, hiljalleen minua lähestyen. Kyykistyin seuraamaan poikuetta puron mutkaan, josta minulla oli suora näkyvyys ylävirtaan.


Poikue tuli koko ajan lähemmäksi aivan kuin eivät olisi lainkaan huomanneet minua. Hetkeä aikaisemmin tänne päin uinutta urosta ei näkynyt missään.


Poikaset näyttivät vetävän joukkoa, emo seuraili rauhallisena perässä.


Poikaset jatkoivat hillitöntä pyrähtelyään puron laidasta laitaan, kaikkien saaminen samaan kuvaan oli sattumankauppaa.


Sitten yhtäkkiä, aivan kuin emo olisi komentanut poikasiaan. Kaikki tulivat emon ympärille, edelleen koko ajan lähestyen minua.


Karvapallot ympäröivät emonsa ja rauhallisesti poikue lipui ohitseni parin metrin päästä. Ei ollut pullaa mukana.


Poikaset siirtyvät emon taakse, ilmeisesti olen yhdentoista silmän tiukan tarkkailun alla, vaikka yksikään sorsista ei näytä edes vilkaisevan minuun, katseen on koko ajan suunnattu eteenpäin.


1+3+3+1+3


Kohde ohitettu turvallisesti, emo näyttää edelleen tarkkailevan minua.


Hiukan kauempana poikaset taas jatkoivat vapaata poukkoiluaan ja emo minun seuraamistani toisella silmällään.

Laitanpa vielä pari kuvaa puron varresta hiukan ylempää:


Kuninkojaa kauneimmillaan.


Rentukat jatkavat puronvarsien keltaista sesonkia leskenlehtien ja mukulaleinikkien jälkeen, ylempänä rantapenkereillä kukkivat jo voikukat ja pian aloittavat leinikeistä ensimmäisenä kevätleinikit.

Minulla oli asiaa Turun kaupungille palkkion maksusta, jossa oli tapahtunut pieni virhe (omasta syystäni). Olin saanut palkkalaskelman, jossa yhteystietoina oli kaupungin nimi ja postiosoite. Ei kenenkään henkilön nimeä, ei puhelinnumeroa, ei sähköpostiosoitetta. Niinpä laitoin sähköpostia suoraan yksikön yhteiseen sähköpostiosoitteeseen. Tänään sain vastauksen, josta näkyi, että viestini oli kulkenut neljän ihmisen kautta. Kolme ensimmäistä ihmettelivät samaa kuin minäkin: kenellekähän tämä mahtaa kuulua. Mutta asia tuli lopulta hoidetuksi. Tänään huomasin, että palkkalaskelmakuoressa oli lyhenne tapake. Olisihan se pitänyt heti huomata. Kaupungin nettisivuilla hakusana tapake tuottaa listan sivuja, joista tuurilla osuu kohdalle oikea, jossa on linkki yhteystiedot sisältävään word-dokumenttiin ja sitä tarkkaan lukien olisi heti löytynyt oikea yksikkö. Ja koska nuo olennaiset yhteystiedot olivat word-dokumenttina, niitä ei löytynyt millään asiaan liittyvillä hakusanoilla kaupungin nettisivuilta. Hakusana tapake ei jostain syystä tullut mieleeni.

Turun kaupungin organisaatio on selvästikin liian suuri. Sitä ei hallita enää edes sen sisällä. Osansa saattaa olla myös viime päivinä puheena olleella seikalla: julkishallinnon töissä on paljon kyvyttömiä johtajia.

Minne mennä tänään Turussa, tai vielä huomennakin? No tietysti Jokikadulle, kulttuurikeskukseen. Lisätietoja: http://turku2011.info/vapaakulttuuri/

Vesilintuja kävin katselemassa Aurajoella tänään. Tällaista menoa oli Halistenkoskessa:

























No niin, puhdasta tuli!



Varisten ja sorsien lisäksi joella lillui muutama telkkäpari uteliaita ulkoilijoita ja kuvaajia laiskasti väistellen.



Kaikki kuvat: Keijo Luoto © 24.3.2008

Perjantainen kävelyretkeni Vähäjoen rannalla jatkuu. Minun olikin silloin tarkoitus kävellä vain Maarian hautausmaan takana olevan sillan luo, mutta totesin siinä, että Turun esteettömyys on asteen verran parantunut jostakin vuosien takaisesta tilanteesta, kun samalla reitillä oli sillan takana aita vastassa tehdasalueen kohdalla. Enää siinä ei ollut aitaa, vaan Vähäjoen vartta pääsi etenemään tehdasalueen läpi, joskaan maisemat eivät sillä kohdalla kovin kehuttavat ole Tehtaiden jälkeisessä mutkassa oli pakkanen taas taiteillut:







Pakkasukkohan se tuossa kurkkii...







Seuraava kohde on sitten tästä jonkin matkaa eteenpäin, Vähäjokeen Liinukkakujan kohdalla laskevan puron varrelta. Taidetta (ja maaperää) on nyt muotoillut metrin korkuinen miniputous:





Edellinen kuva on siis otettu suoraan putouksen yläpuolelta. Sulan maan aikaan en tällä reunalla seisoisi.



Tuossa kuvan vasemmassa reunassa näkyvät puikot ovat muodostuneet viime kesäisten peltokierron rönsyjen päälle. Ne näkyvätkin paremmin seuraavissa kuvissa:





Rikkaruohothan voivat olla kauniita, keskellä talveakin. Viimeisessä kuvassa näkyy koko puropahanen aikaansaannoksineen. Savimaassa routa ja puro saavat yhdessä nopeasti aikaan melko näkyvää jälkeä:



Lopuksi piipahdus Piipanojalle, tai oikeastaan Piipanojaan laskevalle pienelle purolle, joka alittaa putkessa Tampereen radan (jota virallisesti kutsutaan Toijalan radaksi, mikä tietysti onkin tamperelaisille ihan oikein ;-) Ensin kuva puron aivan luonnontilaisesta kohdasta:



Sitten ihmisvaikutteinen paikka, jossa radan alittavan putken päähän on koottu muutama tonni kiviä eroosien estämiseksi ja toistaiseksi kivet ovatkin paikallaan:







Kukas käski mennä liian lähelle kurkottelemaan...





Tällaisia taideteoksia näkyy nyt kaikkialla pienten purojen varsilla, jos vain purot ovat saaneet pysyä vapaina joutumatta putkitetuiksi, kuten niin usein täällä kaupungissa tapahtuu. Varokaa liukkaita kiviä ja sortuvia rantoja!

Vähäjoen ja siihen laskevien pikkupurojen varrella oli eilen jäätaidenäyttely. Tässä joitakin otoksia parin kilometrin matkalta.

Aloitetaan Koroisten koskesta, jossa on hyvin nähtävissä miten pakkasen kiristyessä vedentulo pelloilta on tyrehtynyt ja vedenpinta laskenut, jolloin roiskeet ulottuvat yhä vain alemmas:













Mikäs se tuo ötökkä on? Seuraava kohde on Maarian kirkolle aikoinaan johtaneen sillan raunioiden luota, aivan Prisman parkkipaikan alapuolelta.













Sitten muutama sata metriä eteenpäin, tasaisesti virtaavalle joen kohdalle, jossa joen pinta on alkanut jäätyä veden samaan aikaan laskiessa. Jääreunuksen kolmiulotteiset muodot eivät kyllä kuvissa erotu kunnolla:











Tulokkaita Vähäjokivarressa, jattiputki ja tukaani. Jättiputkea näin kymmenisen vuotta sitten vain Maarian hautausmaan luona, mutta nyt se levittäytynyt Koroisiin asti. Paikoitellen ranta on kesällä läpitunkematonta putkistoa. Jottan tarttis tehrä!

Taas muutama sata metriä eteenpäin:









Seuraava kohde on taas pikkuruinen koski vanhan sillanpaikan luona, nyt Maarian hautausmaan alapuolella.









Näyttely ei ole vielä puolessakaan, huomenna lisää kuvia.
Kaikki kuvat: © Keijo Luoto 21.3.2008

Se on taas sitä vuodenaikaa, jolloin aamukävelylle lähtiessä on syytä ottaa eväät mukaan. Eilinen jokivarsikävely vei seitsemän tuntia. Tässä joitakin kuvia:

Ensin omalta pihalta, jossa sinivuokot uhmaavat yöpakkasia:


Aurajoen varren aurinkoisilla paikoilla on jo kovasti elämää, kevään ensimmäisiin kuuluu muun muassa hyvä salaattikasvi litulaukka. Tosin  vielä tällä hetkellä noin neliösentin kokoiset lehdet ovat vähän työläitä käsitellä:
 

Mikähän tuokin mahtaa olla? Jokin huulikukkainen rikkaruoho?


Nämäkin jäävät toistaiseksi vaille nimeä, ryppäässä on ainakin kaksi lajia noita isompilehtisiä ja lisäksi vilkkaasti leviävää litulaukkaa:


Keltano on litulaukan tavoin vanha kulttuurikasvi, sekin viihtyy hyvin Aurajokivarren lehtomaisessa ympäristössä:


Pääsiäisen keltaista väriä tarjoavat tietenkin leskenlehdet Raunistulan rantapellolla:


Samaan aikaan aivan lähellä:


Tämä vesitaideteos on syntynyt varjoiseen paikkaan laskevan sadevesiviemärin suulle yöpakkasilla. Paikassa on ehkä alunperin ollut luonnonpuro, joka on korvattu rautaputkellä, siitä pohjan väri - ellei sitten johtu maaperän koostumuksesta? Uoman jyrkkää kanjonia on peitetty rakennus- ja asfalttijätteellä, rautaromulla ja muulla roinalla, jota on sitten kevyesti peitelty likaisella maa-aineksella. Päällimmäiset ja tuoreimmat romut vietiin viime vuonna pois kävelytien rakentamisen yhteydessä, kun olin romuista maininnut rakentamista valvovalle virkamiehelle. Tämäkin ennestään sotkuinen paikka tuntuu koko ajan vetävän puoleensa uutta romua. Ehkä tämä onkin Raunistulan ikiaikainen kaatopaikka, en tunne paikan historiaa.

Kävelyretki jatkui Vähäjoen rantaa ylävirtaan. Topinojan suiston tienoilla rannassa oli edelleenkin romua, jonka Turku Energia lupasi poistaa jo muutama viikko sitten. Lieneekö silloin satanut kolmen sentin lumihanki estänyt siivoustyöt?

Lisää kuvia retkeltä ilmestyy tänne myöhemmin.

Kaikki tämän jutun kuvat © Keijo Luoto 21.3.2008

Kevättä on Turussa lykätty, maisema näyttää talviselta jo kolmatta päivää! Muutaman päivän olemme voineet Aurajoen kansallismaisemassa kulkiessamme lepuuttaa silmiämme kauniissa maisemassa näkemättä lainkaan sitä törkyä, joka heinikossa piileksii. Raunistulan Asuinkiinteistöyhdistyksen puheenjohtaja Irene Laatikainen-Andersson kirjoitti viime lauantain Turkulaisessa roskaamisesta. Tiedän varsin hyvin, mistä hän puhuu, kun samoja katuja päivittäin tallaan. Saatan tietää enemmänkin kuin hän. Lähdetäänpä taas kävelylle kansallismaisemaan. Kuvat olen ottanut 23 helmikuuta, jolloin vielä näytti keväältä, leskenlehdet kukkivat ja maa vihersi. Aloitetaan rautatiesillan alta:


Rautatiesillan ali kulkevan kävelytien vierestä laskee jyrkkä rinne joen rantaan. Rinne on toiminut pienimuotoisena kaatopaikkana vuosikymmenien ajan. Viemäriputkien lisäksi alueelta löytyy pullonsirpaleita, muoviroinaa, puutarhajätettä, metalliromua - ja roskien jättämisen kieltävä ikivanha kyltti.

Tämä paikka lienee kaupungin maata ellei sitten ole valtion, kun on osaksi rautatien alla. Jatketaan kävelytietä sata metriä Koroisten suuntaan ja siirrytään kävelytieltä rantaluontoon:


Rinteen alareunaa peittävät tiheät tuomipöheiköt, aivan tulvavesirajalle saakka. Paikalla on joskus ollut taloja, joten niiden jäljiltä on maastoon jäänyt kaikenlaista. Lisäksi tulvavedet ovat tuoneet monenlaista kelluvaa tavaraa ja rinteen päältä heitettäessä roskat katoavat mukavasti silmistä.


Törmän alla kulkee pieni puro Aurajokeen. Sekä tähän että hiukan kauempana olevaan puroon on hautautunut kaikenlaista suurempaa romua. Purojen vesi tulee muun muassa radan takana olevilta teollisuuskiinteistöiltä ja vaihtaa ajoittain väriään ja koostumustaan ilmeisesti pihojen toimintojen mukaisesti. Pohjasedimenteistä selvinnee mitä vesi jokeen kuljettaa.


Joenrannan alatasanteen leveimmällä kohdalla on komeita pajukoita. Niistä ensimmäisen alla on varsinainen kaatopaikka, jonka kasvillisuus jo osittain peittää. Tähän ei ole vain ohimennen heitelty roskaa, vaan sitä on tuotu pitkään ja suunnitelmallisesti. Mahdollisesti tässä on ollut asunnottomien leiri, joita alueella ajoittain esiintyy, mutta osa roinasta lienee jo aikaisemman asutuksen ajoilta.

Tässä vielä näkymä, josta paikalliset tunnistavat missä mennään:


Tätä edellinen kuva on otettu tässä oikealla näkyvän pajukon sisältä, Aurajoki on muutaman metrin päässä vasemmalla. Tässä on mukava kanoottiretkeilijän kesällä pysähtyä - ja yllättyä.

Kävely riittäköön tällä kertaa. Matkaa olisi voinut jatkaa Halisiin saakka, kummalla puolen jokea tahansa ja löydöksiä riittäisi, tosin harventuen maaseutua kohti. Oivallinen kohde olisi myös rautatiesillalta Tuomiokirkkosillalle johtavan uuden rantaraitin varsi. Siinä työmaa paljasti turkulaisen perusmaaperän koostumuksen: tiilenpaloja, asfalttijätettä, betonia, lasinsiruja, muoviroinaa, joulukoristeita, moottoriromuja, teollisuusjätettä ja paljon pientä roskaa. Osuutensa roskaamiseen on viimeksi alueelle rakentaneilla isoilla rakennusfirmoillakin.

Talkoot käyntiin

Kymmenisen vuotta sitten, vastikään Lonttisiin muutettuani, sain kerran houkuteltua Turun Luonnonsuojeluyhdistyksen pitämään Aurajoen rantojen siivoustalkoot, joihin kaupunkikin osallistui tuomalla paikalle roskalavan tai pari. Ehdotin yhdistykselle, että se tiedottaisi talkoista eri asukasyhdistyksille, jotta ne voisivat saman mallin mukaan järjestää talkoita omilla alueillaan joko samana tai tulevina vuosina, mutta mitään ei liene tapahtunut. En tiedä Turussa yhtään aluetta, jossa tällaisille talkoille ei olisi tarvetta, sen verran on pitkä asutushistoria jättänyt jälkiään.

Tällaisille talkoille paras ajankohta on yleensä keväällä ennen kuin muuttolinnut ovat palanneet eikä kasvillisuus ole vielä alkanut nousta peittämään roskia. Tänä vuonna hyvää aikaa olisi ollut koko alkuvuosi, nyt seuraava tilaisuus tulee heti lumien sulettua.

Nyt, kun tiedonvälitys on parantunut kymmenen vuoden takaisesta, ehdotan tässä saman tien, että kaikki turkulaiset asukasyhdistykset pistäisivät toimeksi omilla alueillaan. Erityisesti esitän haasteen Turun kaupungille, joka omistaa melkoisen määrän näitä perin pohjin roskaantuneita maita. Ennen kulttuuripääkaupunkivuoden alkamista on tasan kolme kevättä, jolloin siivousta voi tehdä ja otollista aikaa on kunakin keväänä vain muutama viikko. Urakka on kova, jos kulttuuripääkaupunkivuonna halutaan näyttää siistiä Turkua. Noiden pajupusikoiden osalta ei riitä roskien kerääminen, vaan ne taitavat vaatia kovempia otteita ja koneiden käyttöä, mahdollisesti palkattua työvoimaa. Siihen velvoittaa maanomistajaa jo jätelakikin. Pienemmän roskan keruuseen uskoisin löytyvän paljonkin innokkaita paikallisia asukkaita, kunhan joku järjestää paikalle tarvittavat välineet ja pientä tarjoilua. Ja pusikot ovat paikoitellen sen näköisiä, että talkooväellä ei välttämättä ole paljonkaan ruokahalua.

Toivon puskaradion välittävän tietoa tästä kirjoituksestani mahdollisimman laajalti eri yhdistyksille, kaupungin virkamiehille ja poliittisille päättäjille.

Räntämäen kaupunginosaan tulee uusi tieyhteys Raunistulan puistotieltä Halisten suuntaan. Uusi tie ylittää Vähäjoen kauniissa maisemissa Maarian kirkon luona. Aivan tien viereen ja osittain sen alle jää myös kaunis Topinojan suisto. Seuraavassa on panoraamakuvia alueelta. Katso kartalta kuvauspaikan sijainti, kartalle on merkitty pallukka, joka on likimain ensimmäisen kuvauspaikan kohdalla. Vierityspalkin siirtäminen vastaa pään kääntämistä maastossa, kuvakulmat vaihtelevat noin 90 asteesta lähes 180 asteeseen.

Tien paikalta on jo alettu raivata Vähäjokivarren puustoa, tämä näkymä on aivan Vähäjoen rannan tuntumasta ylöspäin, kartan pallukasta luoteeseen:


Seuraava kuva on lähes samalta paikalta vastakkaiseen suuntaan, jossa näkyy taustalla Koroisten voimalaitos:


Seuraava kuva on otettu rinteen päältä samaan suuntaan kuin edellinen, hakattu kaistale jää nyt etualalle. Tielinja kulkee kuvauspaikalta likimain voimalaitoksen ja korkeimma voimalinjapylvään välistä:


Seuraava kuva on otettu tästä vajaa sata metriä oikealta, tielinjaukseen nähden poikittain (lounaasta kohti kartan pallukkaa). Pellon takana näkyy Vanhalla Tampereentiellä oleva Maarian kirkkosilta, joka ylittää Vähäjoen. Liikenne Halisten suuntaan, johon uusi tietyhteys johtaa, kulkee nykyisin Vanhaa Tampereentietä ja kuvassa keskellä näkyvän Maarian kirkon luota kääntyvää Maunu Tavastin katua pitkin:


Seuraava kuva on otettu Maarian kirkkosillan länsipuolelta kohdasta, joka edellisessä kuvassa jää sillan pään peittävän puuston taakse. Voimalaitos on kuvauspaikasta katsoen eteläkaakossa, kuvakulma ulottuu idästä etelään:


Seuraava näkymä on kuvattu edellisen kuvan vasemman reunan törmän päältä, kuvakulma ulottuu reilusti lounaasta luoteeseen:


Suvantopaikan varjoisessa törmässä tarkkaan katsoen voi erottaa punaisen ympäristötaideteoksen.

Seuraava näkymä on kuvattu edellisen kuvan kumpareen korkeimmalta kohdalta, likimain samanlaisen näkymän saa eteensä tulevalta sillalta. Näkymään mahtuu 180 astetta luoteesta kaakkoon:



Seuraava kuvaupaikka on kartan pallukasta kaakkoon, noin kolmasosa matkasta voimalaitokselle. Tielinja tulee kuvan vasemmasta reunasta suoraan katsojaa kohti:


Viimeinen kuva on otettu edellisestä kuvauspaikasta vasemmalle, joen törmältä pohjoiseen. Tie tulee peittämään tästä maisemasta yläosan ja oletettavasti rakentaminen tuhoaa alaosankin:


Kaikki kuvat olen ottanut tänään 23. helmikuuta 2008, vaikka kuvista voi olla vaikea uskoa talven olevan parhaimmillaan. Panoraamakuvat olen koonnut Autostitchilla  3-10:stä digikuvasta. Tuo Autostitchin demoversio on ilmainen, mutta todella näppärä ohjelma. Suurien kuvien käsittely alkuperäiskoossa vaatii koneelta paljon tehoa.

Miksi sitten tuo uusi tie rakennetaan? En minä tiedä. Vanhaa tietä ja siltaa leventämällä olisi minusta voinut hyvin ratkaista nykyiset ruuhkat Vanhan Tampereentien alussa ja säilyttää kauniin maiseman. Mahdollisesti uuden tien varteen Koroisten pelloille on myöhemmin ajateltu rakennettavaksi lisää asutusta.

Turussa oli tänään nähtävissä harvinaisia luonnonilmiöitä: maassa oli lunta ja aurinko paistoi. Kamera vaati ulkoiluttamista, joten tässä kuvasarja Aurajokivarresta Lonttisilta Halisiin. Nämä paikannimet muuten kuuluu taivuttaa juuri näin. Perusmuodot ovat Lonttinen ja Halinen, mutta taivutus tapahtuu monikossa: Lonttistentie, Halistenkoski. Ruotsiksi tietenkin Lonttis ja Hallis.

Lähdetäänpä taas liikkeelle Tuomaansillan pielestä, tässä vaiheessa melkein suoraan pohjoiseen:



Uudella kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa, kuten ei monella muullakaan paikalla Turussa. Moni turkulainenkin päätyy talvella rapakuntoon, josta sitten kesällä pikaisesti yrittää elpyä, vuosi vuodelta huonommalla menestyksellä.

Rautatiesillan alittamisen jälkeen ohitetaan muutama elämää nähnyt rakennus jokivarren tuntumassa, sen jälkeen alkaa lähes luonnontilainen joenranta:



Aurajoen uoma kulkee syvällä savimaassa, joka jatkuvasti luovuttaa maa-ainesta jokeen.  Joki vie saven merelle satama-altaaseen ja laivaväylälle, josta se on ajoittain ruopattava takaisin maalle (tai meren syvänteisiin). Mukana nousee laivojen ja veneiden pohjamaalien myrkkyjä, joiden ansiosta ruopattava maa-aines on paikoin ongelmajätettä. Joen länsirannalla on tällä kohdalla leveä matalikko, jonka osmankäämit ovat vallanneet.

Rantatörmän yläosassa on muutaman hehtaarin puistoalue, joka vielä muutama vuosi sitten oli rehuviljelyssä. Toijalanradan takana näkyy vanha Barkerin kutomo. Sen edessä voidaan nähdä modernia laatikkoarkkitehtuuria, joka toivottavasti katoaa maisemasta, kun alue saa uuden ilmeen muuttuessaan asuinalueeksi. Vanha tehdasrakennus säilytetään. Tehdasrakennuksen päädyssä näkyy nykymaun ja -vaatimusten mukainen portaikko.



Laatikkoarkkitehtuuria edustaa myös joen toisella rannalla oleva ylioppilaskylän vanha alue, mutta säästän teidät nyt siltä. Rakenteilla oleva uusin osa on jo huomattavasti paremmalla mielikuvituksella suunniteltu, mutta voimakkaan vastavalon vuoksi en kuvannut sitä tällä kertaa.

Koroisissa joki tekee mutkan kohti koillista. Vasemmalla Koroistenniemi, johon Suomen piispanistuin siirtyi vuonna 1229 Nousiaisista. Sittemmin piispanistuin siirtyi alemmas jokivarteen johon rakennettiin nykyinen Turun tuomiokirkko. Vasemmalta laskee Aurajokeen Vähäjoki, joka latvaosillaan tunnetaan Paattistenjokena. Ja taas: Koroinen, Nousiainen, Paattinen, jotka kaikki taipuvat vain monikossa. Outoa tämä kieli näillä kulmilla.



Juuri nyt Vähäjoki ei ole kovinkaan vähäinen. Useimmiten tämän kosken kohdalta voi kävellä kiviä pitkin joen yli kuivin jaloin:



Tässä vielä näkymä koskelle ylhäältä päin. Vasemmassa ylänurkassa näkyy entinen Kaarinan kirkko, joka nykyään tunnetaan Pyhän Katariinan kirkkona. Nykyinen Kaarinan kaupunkihan on parhaina päivinään ulottunut aivan tähän Turun keskustan tuntumaan ja paikka, jolta kuva on otettu, on ollut osa Maarian kuntaa, joka on liitetty Turkuun vuonna 1944 ja loputkin Maariasta vuonna 1967. Maariaan kuului myös Hirvensalon saari. Tulevia kuntaliitoksia suunniteltaessa voisikin harkita uuden suurkunnan nimeksi Turun sijasta Kaarinaa (St. Karins) tai Maariaa (St. Marie), tai vaikka paremmin nykyistä ilmastoa vastaavaa Räntämäkeä, jolla nimellä Maarian aluetta kutsuttiin ennen kunnan perustamista vuonna 1868.



Vähäjoen yli rakennettiin viime vuonna silta, joten nyt Koroistenniemelle pääsee kuivin jaloin koska tahansa. Sinne!



Turussa voi asua vaikka niityn reunassa kosken rannalla:



Niemennokasta avautuu näköala Turkuun, rautatiesillalla menossa juna Helsinkiin.



Jatketaan matkaa Catilluksentietä pitkin Koroisiin. Catillus (Kettil) toimi Suomen piispana vuosina 1266–1286 ja hänet on haudattu Koroisten piispankirkkoon, jonka raunioita Koroistenniemeltä vielä löytyy. Hänen aikanaan perustettiin tuomiokapituli Räntämäelle vuonna 1276. Kyllä Räntämäki puolustaisi paikkaansa tulevan Suur-Turun nimenä ;-)

Viime syksyn aikana Koroistenniemen komeaan kuusiaitaan ilmestyi aukko:



Suoraan Catilluksentien jatkeeksi alettiin rakentaa kävelytietä Halisiin. Tie ei ole vielä valmis, mutta ahkerassa käytössä se jo on.

Näin lumisateiden aikaan on hyvä palauttaa mieleen, että Turussakin on jo vuosia puhuttu esteettömyydestä. Poliitikot ovat jo vakiinnuttaneet fraasin Esteetön Turku, jota käytetään muun muassa kaupungin vanhuspoliittisessa ohjelmassa. Karu todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen kuin poliittiset ohjelmat. Samaan aikaan kun tuota esimerkiksi ottamaani ohjelmaa sorvattiin, tehtiin toisaalla katutöitä. Tässä aivan kotinurkillani asfaltoitiin Lonttistentie ja tehtiin siihen erillinen jalkakäytävä sekä uusittiin katuvalaistus. Hyviä asioita kaikki, mutta toteutus on... en viitsi sanoa mistä. Lonttisten puolella jalkakäytävä on aluksi riittävän leveä, tosin sitä usein kaventavat vinoparkissa olevat pitkäkeulaiset autot. Keskelle jalkakäytävää on sijoitettu taloyhtiön autotallin lukkopylväs, joka haittaa paitsi jalankulkijoita, myös aurauskalustoa. Aurattavalla alueella oli myös yksi liikennemerkki, mutta sen on liikenne jo hoitanut pois tieltä.

Yllä olevassa kuvassa esimerkki varsi yleisestä pysäköinnistä jalkakäytävälle, musitona ajalta, jolloin tässä ei ollut lainkaan erillisiä jalkakäytäviä. Kadunvarsi on liikennemerkillä osoitettua pysäköintikieltoaluetta. Pysäköintijäljestä eteenpäin näkyy keskelle jalkakäytävää valopylvästä vasten aurattu lumikasa.

Jatkettaessa Lonttistentietä eteenpäin jalkakäytävä ensin kapenee, sen jälkeen se kapenee edelleen ja samalle korokkeelle on sijoitettu parkkiruutuja. Ja aivan kuin tämä ei hankaloittaisi jalankulkua jo tarpeeksi, on kapeimmalla kohdalla valopylväät sijoitettu keskelle jalkakäytävää! Kuvan auto on pysäköity luvalliselle paikalle ja sen edessä on vielä lisää paikkoja, myös pylvään kohdalla. Pyörätuolilla tai lastenvaunuilla niiden ohittaminen on hankalaa jo kesälläkin, talvella mahdotonta. Jos talvella sattuu satamaan lunta, myös auraaminen koneella on mahdotonta näillä kapeilla osuuksilla. Ahtaimpiin paikkoihin ei sovi edes lumikola. Kun lunta sataa normaalin talven verran, jalkakäytävät soveltuvat enää mäenlaskuun ja murtomaahiihtoon. Pahoin pelkään, että näitä on tehty muuallakin.

Asfaltointi ja valopylväiden uusiminen tehtiin myös Lonttisten poikkikaduilla, joilla on kauniita vanhoja puurakennuksia. Kaupunki valvoo tarkasti rakennusten ulkonäköä ja veloittaa hyvän summan jokaisesta lupapäätöksestä, jonka varsin pienetkin toimenpiteet vaativat. Mutta kuinka toimii kaupunki itse? Uudet valopylväät roiskittiin kadun varteen miten sattuu, ottamatta lainkaan huomioon niiden sijaintia rakennusten suhteen. Ei puhettakaan mistään symmetrisestä sijoittamisesta esimerkiksi kunkin rakennuksen keskikohdalle tai että olisi edes vältetty pylvään sijoittamista suoraan ikkunan eteen.

Talomme seinustalla oli ennen asfaltointityötä betoniset vesikourut ohjaamassa sadevesi pois seinän viereltä. Kaupunki vei kourut, mihinkähän voisin lähettää laskun? Vai olisiko syytä tehdä rikosilmoitus varkaudesta?

En muistanut blogia aloittaessani varoittaa, että tästä saattaa tulla varsin visuaalinen kokemus. Eilen illalla - tai pitkälti aamupuolta se jo oli - lumisateen loputtua läksin katselemaan miltä jouluinen joulukaupunki Turku näyttää. Georgian ortodoksithan viettivät presidentinvaaliensa jälkeen joulua eilen, Suomen Turkuunkin satoi lunta.

Kävelyni alkoi kotinurkilta Aurajoen rannasta:

Tämä näkymä on Tuomaansillan pielestä Rautatiesillalle päin. Oikealla, joen vastarannalla on tällä kohdalla Turussa paljon keskustelua herättänyt ns. Jokikadun kiinteistö:


Tuomaansillan alta keskustaa kohti lähdettäessä avautuu tällainen näkymä:

Puinen kävelytie on tarkoitettu vain kesäkäyttöön, joten sitä ei hoideta talvella ja juuri nyt tuoreen lumen alla oleva jääkerros on vaarallisen liukas.

Tuomaansiltahan tuli rakentamisvaiheessaan kuuluisaksi erityisesti siitä, että tammikuussa -99, kun siltaa valettiin (kestämään sata vuotta,kertoi paikallislehti), Aurajoesta lähtivät jäät ja veivät valun alta tukirakennelmat. Lopputuloksena oli turkulaisen sillanrakennusperinteen mukainen notkosilta, jo kolmas lajiaan. Tämäkin moka korjattiin pikaisesti, joten nyt silta on aivan normaalin näköinen:

Kuva on siis otettu jonkin matkaa edellisestä paikasta kaupunkiin päin. Taustalla näkyy Rautatiesilta, jota pitkin Helsinginjunat kulkevat. Rautatiesillalla kulkee myös kävelysilta, jota VR yritti muutama vuosi sitten huonolla menestyksellä sulkea, turvallisuussyistä. Turkulainen kansalaistottelemattomuus voitti ja yön tunteina päivisin paikalleen hitsatut verkkoaidat leikattiin lukemattomia kertoja auki. Sen jälkeen siltaa on saanut käyttää. Tosin VR kaivoi molempiin päihin ikävät kuopat, joiden minun on hyvin vaikea nähdä millään tavalla parantaneen sillan turvallisuutta.

Kävely jatkuu varovasti jäisellä puusillalla... taas katse taaksepäin ja näkymä on tällainen:

Kuvassa näkyy Raunistulan kuuluisa viljavarasto, joka tulee katoamaan maisemasta, itse asiassa osia siitä on jo hiljalleen kadonnutkin. Tästäkin varmasti vielä keskustellaan.

Jonkin matkaa eteenpäin ja katse joen yli kohti Åboa:

Joen takaa löytyy muun muassa Piispankadun varrelta arkkipiispan lisäksi paljon Åbo Akademin rakennuksia, kuvan rakennus tosin on muuten vain kaunis vanha puutalo. Myös läheisellä Tehtaankadulla ÅA:lla on tiloja runsaasti vanhoissa teollisuusrakennuksissa ja uudisrakennuksissa. ÅA on kiitettävästi harrastanut kierrätystä tilankäytössään, tähän aiheeseen palaan vielä kuvien kanssa myöhemmin. Mutta nyt eteenpäin:


Reitin loppuosuudella käväistään Yliopistonkadun alkupäässä, ja ellei eksytä kaupungin pääkadun houkutuksiin, voidaan palata jokirantaan viimeiselle osuudelle, rappuja alas tai reilusti persmäkeä näin talvisaikaan. Liikuntaesteiset kiertäkööt korttelin ympäri. Vastarannalla nähdään Turun tuomiokirkko ja se Suomen kaunein joulukuusi. Sitä on poikettava katsomaan lähempää:


Komeastihan kuusi kulutusjuhlaa edustaa. Takaisin joen yli:

Näkymä Tuomiokirkkosillalta alavirtaan. Oikealla rannalla on alkamassa reunakiveyksen kunnostus, vasemmalla se on jo tehty. Turku valmistautuu vuoteen 2011.

Matka jatkuu kohti keskustaa, tässä näkymä matkan varrelta Brahenkadulta:

Vartiovuorenmäellä olevassa tähtitornissa Turun taidemuseo oli evakossa remontin ajan, joten rakennus on tullut monille tutuksi. Sen jälkeen rakennus on ollut politiikan pelinappulana, mutta siitä ei enempää tällä kertaa.

Joulumielellä eteenpäin Yliopistonkatua pitkin, torin ohi:

Turun joulukatu Suuren Kulutusjuhlan jälkeen 8.1.2008 kello 2.10.

Kaikki kuvat © Keijo Luoto 8.1.2008

No niin, varovasti lähden lähestymään paikallispolitiikkaa tästä ihan kotinurkiltani. Syksyllä valmistui kävelytie Aurajoen rantaan Tuomiokirkkosillalta Rautatiesillalle ja edelleen rantatörmän yläpuolella Koroistenniemelle saakka. Ennen rakentamisen aloittamista muistan kuulleeni puhuttavan kevyestä polusta, joka kuitenkin toteutetaan esteettömänä. Poliitikkojen puheiksi osoittautui sekä keveys että esteettömyys.

Esteettömyys toimii välillä Yliopistonkatu-Rautatiesilta, ei misssään muualla. Jos lähtee Tuomiokirkkosillan luota, joutuu nousemaan raput, jotta pääsisi jatkamaan. tai laskeutumaan, jos haluaa Yliopistonkadun päästä Tuomiokirkkosillalle päin. Tässä olen kerran nähnyt, kun mummo taiteili rappuja ja avustaja hurjasteli rollaattorilla nurmikkoa alas. Avustajan meno näytti vaaralliselta, mummo selvisi raput. Mutta entäpä jso mummo olisi ollut yksin? Tuomaansillan kohdalta ei ilman rappuja pääse rantaraitille lainkaan. Tilaa loivalle luiskalle olisi ollut riittävästi Lonttisten puolella.
Rantaraitilta Tuomaansillalle nouseminen on lähes esteetöntä, vain kahdet portaat. Kuva: Keijo Luoto 25.9.2007

Kevyeksi en polkua sanoisi. Yliopistonkadun ja Tuomaansillan väli on toteutettu kokonaan puisena laiturirakenteena, joka varmaan jyrkän täytemaan takia on ollut ainoa ratkaisu. Mutta monin paikoin sen tekemiseksi jouduttiin kaatamaan suuria ja kauniita puita ja repimään jyrkkä rinne paljaaksi. Samalla ovat päivänvaloon nousseet uusien kerrostalojen rakentamisen yhteydessä tehdyt jätelain rikkomukset, kun rantaan kipatut rakennusjätteet ovat tulleet näkösälle. Käytäntö on Turussa tietysti aivan normaalia, mutta muualta muuttaneen silmissä se näyttä rumalta. Minusta tien olisi pahimmissa paikoissa voinut vetää hiukan ulompaa, veden päällekin, kun joka tapauksessa se piti rakentaa paalujen päälle. Näin olisi säästytty rinteen kovalta käsittelyltä.

Tuomaansillan ja Rautatiesillan välissä oli ennen kävelytien rakentamista Turun kaunein vaahteralehto. Tällä välillä "kevyen polun" rakentaminen on paikoitellen merkinnyt yli viisi metriä leveää maapohjan poistoa ja korvaamista tien perustuksilla ja harmaalla graniittimurskeella. Monet suurimmista puista kaadettiin tien reitiltä. Tällä välillä voidaan ihailla kaupungin asutus- ja teollisuushistoriaa vuosikymmenten ajalta. Ylärinteen tuoreiden rakennusjätteiden lisäksi rannempaa löytyy kerrostaloja ennen paikalla olleiden puutalojen asumiseen ja veneilyyn liittyvää esineistöä. Vesirajassa taitaa matalan veden aikaan näkyä ihan aito Wikström. Rautatiesiltaa kohti noustaessa on paikalla joskus harjoitetun metalliteollisuuden jäljiltä jäänyt kuona kauniisti levitetty ja tasattu rinteeseen.

Parhaillaan suunnitellaan vastaavaa polkua toisellekin puolelle jokea. Minulla on yksi toivomus: jättäkää ranta rauhaan Jokikadun varrelta. Siihen on ajan mittaan tulossa todella hieno vaahterametsikkö. Sen osalta riittää, että metsikössä hiukan siivotaan pusikkoa, niin siellä voivat halukkaat mukavasti kulkea omia polkujaan. Jokikatuhan on jo nyt suurimmaksi osaksi kävelykatu ja vielä esteetönkin ihan nykyisellään. Jos vielä ne lähistön omakotiasujat voisivat tälläkin alueella noudattaa lakia eivätkä kuljettaisi puutarhajätteitään sinne jokirantaan. Se on ihan oikeasti lailla kiellettyä ja siitä voi saada rangaistuksen. Eihän puutarhasta edes synny jätettä, vaan arvokasta raaka-ainetta. Sen kaiken voi kompostoida ja siitä tulee hienoa kukkamultaa. Sinne rantapenkkaan se tuottaa vain liikaa ravinteita ja tiheän nokkospusikon. Liiat ravinteet menevät jokeen ja sitä kautta mereen, jossa ne kasvattavat sinilevää, sinne uimarannoille ja mökkilaiturien viereen.

Säästäkää edes tämä! Kuva: Keijo Luoto 20.2.2006